Vektorigrafiikka
Vektorigrafiikasta
Pierre Bézierin 1970 luvulla CAD/ CAM sovelluksille kehittämä menetelmä kaarien täsmälliseen esittämiseen, jota alun perin käytettiin autonkorien mallinnuksessa. Vektorigrafiikka oli ensimmäistä tietokonegrafiikkaa.
Vektorigrafiikka koostuu matemaattisista tiedoista. Esimerkiksi viivanpiirtämiseen tarvitaan vain tieto kahdesta päätepisteestä ja ympyrään tieto keskipisteestä ja ympyrän säteestä. Pisteitä on kolmenlaisia keski-, kulma- ja kaaripisteitä. Kaaripisteiden toimintaa havainnollistaa kahva ja sen suunta, sekä pituus määrittelee kaaren ominaisuudet.
Vektori elementeistä voidaan rakentaa polkuja ja niihin voidaan lisätä ominaisuuksia. Polut muodostuvat muokkaus- ja ankkuripisteistä, sekä niitä yhdistävistä vektoriviivoista. Polkuja on kahta tyyppiä avoimia ja suljettuja. Avoimet polut ovat viivoja, joille voidaan määrittää viivatyyli (ehjä, katko, jne.) ja sen vahvuus. Suljetuille poluille voidaan viivatyylin ja viivavahvuuden lisäksi määritellä täyttö, joka voi olla yksiväri sävy tai liukuväri usean sävyn yhdistelmä, myös täyttökuvio on mahdollinen.
Näin suhteellisen vähäisillä tiedoilla siis saadaan luotua varsin monimutkaisia kuvia, jolloin itse tiedosto koko pysyy varsin pienenä.
Kuvaa muokatessa muutetaan itse asiassa vain matemaattisia lausekkeita, joiden pohjalta kuva lasketaan ja voidaan esittää. Tämä johtaa siihen, että kuvan laatu ei heikkene vaikka kuvan kokoa skaalattaisiin suuremmaksi tai pienemmäksi, koska muutoksen jälkeen kuva lasketaan uudestaan muuttuneiden tietojen pohjalta.
Vektorigrafiikan yleisiä käyttökohteita ovat:
- Tekninen piirtäminen (arkkitehti- ja rakennesuunnittelukuvat)
- Mainosgrafiikka (mainokset, logot ja julisteet)
- Graafiset esitykset (kaaviot ja kartat)
- Tietokonegrafiikka (animaatiot ja pelit)
Etätehtävä
Tässä opinto-osiossa tehtävänä oli toteuttaa joulukortti käyttäen vektoripiirto-ohjelmaa.
Sivuston laatija Kimmo Kaila © 6.4.2006, revisio 0 