Lähdimme aamulla kiertämään Moche ja Chimu kulttuurien raunioita kaupungin ulkopuolella. Vierailimme niistä vain tärkeimmissä kohteissa. Kaiken kaikkiaan täällä Moche joen laaksossa löytyy yli 2000 eri raunio kohdetta, joista vain murto osaa on tutkittu. Täällä niin kuin kaikkialla muuallakin Perussa on paljon huaqueroja (haudan ryöstäjiä), jotka kullan toivossa tuhoavat ja hävittävät ikuisiksi ajoiksi perulaisten esi-isiensä luomaa arvokasta historiaa.
Ensimmäisenä kohteenamme on Huaca de Luna, cerro Blancon vieressä. Muutaman sadan metrin päässä kohoaa Huaca de Sol, joka on aikoinaan ollut maailman suurin pyramidi rakennus. Sen on arvioitu olleen 28 metriä korkea ja rakentamiseen on käytetyn 130 miljoonaa adobe tiiltä. Täällä on kulttuuri kukoistanut 400-600 luvulla Kristuksen jälkeen.
Huaca de Lunalla (kuun temppelillä) on runsaasti suuria erittäin hyvin säilyneitä feliefejä, jotka ovat alkuperäisessä väriloistossaan.
Täältä matkaamme Huaca del Dragonille, missä teemme lyhyen kierroksen. Täällä näemme koiria rotunimeltä "perro peruano". Ne ovat mustia ja täysin karvattomia, vain muutamia pitkiä karvoja on päälaella. Se saa ne näyttämään koomisilta, kuin niillä olisi irokeesi kampaus. Nämä koirat elävät vain kuumassa ilmanalassa, niiden veren sanotaan olevan 40 asteista. Jo aiemmin Sechinin raunioilla näimme näitä hauskan näköisiä koiria.
Sitten vuorossa on vielä Chan Chan yli 20 km2 alalle levittäytyvä adobesta rakennettu kaupunki. Joka on aikoinaan ollut maailman suurin asutuskeskus. Tämä kaupunki koostuu useista labyrinttimaisista kahdeksan metriä korkeiden muurien suojaamista sokkeloista.
Tutustuimme yhteen tällaiseen paremmin säilyneeseen alueeseen. Vaikka aika on jo tehnyt tehtävänsä, voi vieläkin vain ihmetellä ja ihailla näiden rakentajien aikaansaannosta. Inkoiltakin kesti kokonaista viisi vuotta valloittaa tämä kaupunki. Valloitus onnistui heiltä vasta, kun saapui pitkään jatkunut kuiva kausi.
Täältä suuntasimme Huanchacon rannalle, se on kuuluisa kaislaveneistään (totoras de caballo). Yhä edelleenkin paikalliset käyttävät näitä Moche aikaisia veneitä käydessään merellä kalassa. Kävelimme ja katselimme rantaelämää, kuljimme käsitöitä myyvällä rantatorilla. Palasimme Trujillon kaupunkiin, siellä teimme kävely kierroksen tutustuen kaupungin vanhimpaan kirkkoon ja eräisiin koloniaalisen ajan kauniisiin taloihin.
Palasimme hotellille lepäämään, myöhemmin vielä kävimme kävelemässä pitkin ihmisiä viliseviä katuja todeten, ettei oikeastaan ole enää mitään uutta nähtävää, jota emme jo olisi nähneet. Siispä palasimme hotellille, missä vietimme aikaa istuskellen sisäpihan uima-altaalla ja nauttien juomia.