Kello 5:50 vessa kutsuu. No nyt on sitten vuorossa se perinteinen ripulipäivä. Kuljettajamme kävi aamulla apteekista hakemassa minulle lääkkeitä ja sitten kello 7:00 matkamme jatkui suuntanaan Chachapoyas, jonne matkaa kertyy 455 kilometriä.
Täällä rannikko tasanko on leveimmillään ja maasto on kauttaaltaan puiden ja pensaiden peittämää. Tie kulkee melkein viivasuorana kohti vuoria. Saapuessamme joki laaksoon tie alkaa kohota ja maisemat vaihtuvat jo totuttuun tapaan. Pidämme lyhyen tauon eräällä ravintolalla, jossa juomme teetä. Olemme jälleen niin ylhäällä, että ilmakin on viilentynyt niin, että ihan viluttaa. Onneksi lääkkeet auttavat vatsavaivoihin ja aamuiset tunnelmat ovat muisto vain. Saavumme pilvi vyöhykkeelle ja 2200 metriä korkealla olevan solan jälkeen tie alkaa mutkitella alaspäin. Ensin maasto on karua ja kuivaa, sitten alkoi näkyä puita ja pensaita. Mitä alemmaksi saavumme niin sitä mukaa alkaa lämpö ja kosteus lisääntyvät. Täällä alemmilla rinteillä kasvaa lähes ainoastaan suuria pylväsmäisiä kaktuksia.
Ylitämme Andien suurimman joen Maranonin, joka virtaa keskellä andien vuoristoa yhtyäkseen lopuksi Amazoniin. Joki saa alkunsa Andeilta Huarazin ja Liman välistä. Tällä kohtaa joki on sata metriä leveä ruskeana kuohuva virta. Vielä vähän pitkän matkaa laskeuduttuamme saavuimme laaksoon, jossa Bagua Granden kaupunki sijaitsee.
Tämä laakso on yhteydessä Amazonian altaaseen ja sademetsään. Täällä on painostavan kuumaa ja kosteaa. Olemme noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Ajaessamme Pedro Ruizin kaupunkiin matkan aikana sataa useaan kertaan.
Sinne loppuu asfaltoitu tie ja reittimme jatkuu pitkin Utcubamba joen laaksoa nousten ylös aina Chachapoyasiin asti. Välillä jokilaakso oli niin kapea, että tie kulkee vuoren seinässä puoli tunnelissa joen pauhatessa vierellä.
Viimein 9 tunnin ajomatkan jälkeen saavumme perille 2300 metriä korkean vuoren laelle, missä on Amazonasin maakunnan pääkaupunki Chachapoyas. Paikkaa voisi itse asiassa kutsua suureksi kyläksi. Kun olimme kierrelleet jonkin aikaa ja syöneet palasimme hotellillemme, joka on paikkakunnan parhaimpia. Tasoltaan vaatimaton, kuitenkin siisti. Kaksi sen ylintä kerrosta on vielä kesken ja ne valmistunevat sitten, ehkä joskus tulevaisuudessa.