Kirkas auringon paiste tervehti meitä mennessämme aamiaiselle, joka on viimeinen täällä tämän matkan aikana. Syötyämme istuskelimme uima-altaalla ja nautimme viimeistä kertaa paikan tarjoamasta huikeasta näköalasta alas merelle. Meidän lisäksemme altaan reunalla aurinkoa palvoi yli puolimetrinen harmaa agoro-lisko, sen turistit usein sekoittavat iguanaan joka voi kasvaa huomattavasti vielä suuremmaksi. Tämä kuitenkin oli lajinsa edustus yksilö eikä juurikaan enään tätä suuremmaksi kasva. Lisko tepasteli arvovaltaisesti pitkin pihaa eikä juurikaan antanut uteliaiden turistien häiritä arvovaltaista kulkuaan.

Tavaratkin on jälleen pakattu ja kaikki alkaa olla valmista matkan jatkamiselle. Pyydämme hotellin henkilökuntaa hakemaan matkatavaramme ja viemään ne receptioniin. Minne mekin perästä hiljakseen kävelemme. Teemme check out'in ja käväisemme vielä pihalla luomassa silmäyksiä tähän pikku paratiisiin, jossa saimme viettää muutaman hetken. Istuskelemme receptionissa sohvalla, joka on keskellä sisääntuloaulan toista päätä. Täällä olemme aikaisempina päivinä odotelleet kuljettajiemme saapumista. Ympärillä on suuria avoimia ovia joiden kautta hienoinen mereltä käyvä tuulen vire saa aikaan pienen mutta raikkaan läpivedon, verrattuna ulkopuolella vallitsevaan tukahduttavaan kuumuuteen. Kellon tullessa 12 saapuu kyytimme. Jälleen ei matkalla ole muita kyyditettäviä kuin me. Reittimme takaisin kohti San Josea kulkee samaa kautta kuin tänne tultaessakin. Tosin maisemat ovat uudenkaltaisia nyt ajettaessa eri suuntaan. Jälleen voimme ihailla mahtavia vuoriston maisemia. Matkalla pysäytämme samassa paikassa, jossa tullessamme söimme aamiaisen, nyt tyydymme pelkkään kahviin. Viereisestä kaupasta ostamme paikallisia karkkeja mukaamme.

Saavuttaessa San Joseen näemme nyt kaupungin tämän laidan ensikertaa päivänvalossa. Samoin kuin aikaisemminkin on Grano de Oro hotellin henkilökunta ulkona jo meitä odottamassa. Saamme toisen huoneen, joka on aivan yhtä viehettävä kuin se jossa ensimmäisenä yönä saimme nukkua. Heti vähän laukkuja pengottuamme tutustumme paremmin hotelliimme. Joka puolella hotellin käytävillä ja yleisissä tiloissa on oikein upeita exsoottisista kukista tehtyjä asetelmia, joita on kaikkiaan kymmeniä. Kävimme myös kattoteraasilla, siellä on monia aurinko lavereita ja kaksi isoa poreallasta hotellin vieraita varten.

Receptionista ja pyysimme taksin, joka vei meidät kaupunginkeskustaan. Täällä vasta ensimmäistä kertaa tunsimme oikeasti olevamme latinalaisessa amerikassa. Kaikkialla kaduilla on hurja ihmisvilinä ja paljous, mutta autoja vasta paljon onkin, valtaisat ruuhkat joka puolella. Täällä sanotaankin, että kaupungissa on enemmän autoja kuin itse asukkaita. Kaikkialla kadut kuitenkin ovat silmiin pistävän siistejä ja roskattomia. Katujen ilman taasen täyttää meteli ja sininen yllä leijuva pakokaasujen katku, joka kirveltää silmiä ja kurkkua. Käymme syömässä pollo ala llena, eli hiilillä grillattua kanaa, halpaa ja maukasta. Syötyämme lähdimme kävelemään pitkin kaupungin pääkatua, joka on kävelykatu ilman autoja. katselimme ihmisvilinää, ja kauppojen näyteikkunoita. Poikkesimme yhdessä tupakka myymälässä, josta ostin muutamia Costa Ricassa käsintehtyjä sikaareja. Valinnan varaa sikaarien suhteen täällä on varsin runsaasti, kuin myös niitä myyvien kauppojenkin suhteen. Täällä on myynnissä myös Kuubassa valmistettuja sellaisia. Sikaarien hinta haitari on melkoinen, löytyy erittäin kalliita, sekä myös edullisia silti laadukkaita käsin valmistettuja sikaareja. Tosin kannattaa katsoa mitä ostaa tai saattaa helposti käydä niin, että tuleekin käsintehtyjen sijasta ostaneeksi koneellisesti valmistettuja. Käväisimme myös isossa super marketissa ostoksilla. Täälläkin on käytössä se yleinen etelä amerikkalainen tapa, että useissa kaupoissa tulee jättää kassit ilmaiseen vartioituun narikkaan. Ostimme muun muassa kahvia, kahvilikööriä, rommia ja ruokatarpeita kotiin viemisiksi.

Myöhemmin otimme taksin ja palasimme hotellimme lähistölle, joka on rauhallista esikaupunki aluetta. Lähellä oli ravintola nimeltä Macchu Picchu, sen omistajat ovat kotoisin Perusta. Ja niin kuin ravintolan nimestäkin jo voi päätellä, täällä ruokalista koostuus perinteisistä perulaisista ruuista. Saatavana on myös perulaista olutta ja tietysti Inka Kolaa, sillä ilman sitä ei voi olla oikeaa perulaista ateriaa. Syötyämme palailimme hotellille. Huoneessamme oli odottamassa hedelmä lautanen. Söimme hedelmät pois aamulla. Laitoimme television auki ja lötköttelimme, täälläkin televisio tarjonta kattoin satakunta eri kanavaa.