Jälleen kerran upea aamiainen ja sitten hetken lepoa. Haimme hotellin activity deskiltä mukaamme suuret pyyhkeet. Mukanamme kantaen reppua, jossa litra vettä. Hotellimme ovella nousimme shutle bussiin kyytiin, joka ilmaiseksi kuljettaa vieraita rannalle seitsemän kilometrin päähä ja takaisin useita kertoja päivässä. Tälläkin kerralla nautimme ilmastoidusta kyydistä. Perillä on yleinen ainakin kilometrin mittainen hienohiekkainen ranta. Jonka rantakadulta löytyy pieniä hotelleja, ravintoloita ja matkamuisto myymälöitä sekä matkamuistoja myyviä torikauppiaita. Tänään on taas aivan yhtä kuuma kuin edeltävinäkin päivänä. Auringon noustua lämpötila on välittömästi 33-astetta ilmankosteuden pysyessä hieman alle 80-prosentissa, yölläkään lämpö ei laske alle 27-asteen. Yhdeltä torikauppiaalta ostimme Carmenille helle hatun. Emme jääneet tälle rannalle vaan suuntasimme askeleemme kohti rannan loppua, jossa kapea sademetsäkaistale erottaan sen seuraavasta rannasta. Tämä toinen ranta kuuluu Manuel Antonion luonnonsuojelualueeseen, sisään alueelle on pääsymaksu, joka oli 7 us dollaria hengeltä. Vartiokopilla maksettuamme ja sen ohitettuamme saavuimme rannan tuntumaan. Täällä rantaa seurailee polku, josta puiden ja kasvuston lomasta näkyi meri. Kävelimme vähänmatkaa eteenpäin ja jätimme polun siirtyen metsikön läpi rannalle. Täällä vesiraja on vain kymmenisen metrin päästä sademetsästä. Lumoavaa vakoista korallirantaa oli yli 400-metriä ja vain harvakseltaan ihmisiä. Siinä seisoessamme huomasimme suuren valkonaama-apinalauman lähestyvän meitä. Ne pysähtyivät kohdallemme ja samassa ne olivat ympärillämme.Meitä oli varoitettu apinoista niiden kun tiedetään olevan nopeita ja taitavia varkaita. Joten rannalla on syytä pitää tavaroitaan silmällä. Apinoiden vilinää seuratessamme paikka täyttyi muista ihmisistä ja päätimme jatkaa matkaamme eteenpäin.

Kävelimme takaisin polulle ja sitä pitkin rannanloppuun asti. Vain kapea metsäkaistale erottaa tämän seuraavalta rannalta, Kaistaleen läpi kuljettua tulimme toiselle hieman lyhyemmälle, kuitenkin aivan yhtä suuremmoiselle rannalle. Etsimme itsellemme sopivan paikan, ja lähdin taas polkua pitkin etsimään vessaa vaihtaakseni uima-asun. Kävellessä tuli kovin kuuma ja hiki. Etsimäni paikka löytyikin melkein toisesta päästä rantaa. Vaihdettuani uimahousut palasin takaisin rantaa pitkin kävellen. Kävellessä silmiini sattui sininen tummansininen nyrkinkokoinen taskurapu, joka saksineen ja jalkoineen oli kooltaan yli 20-senttimetriä. Päätimme vielä kerran vaihtaa paikka, sillä kauempana oli vähemmin väkeä. Tähän aikaan oli laskuvesi ja vain pieniä laineita tuli tänne rantaan asti. Uimme ihanan lämpimässä ja virkistävässä meressä, nautien rantaelämästä parhaimmillaan. Vedessä noin metrin syvyydessä laineet kuljettivat pohjassa suuria ja pieniä korallinkappaleita edestakaisin. Ihmettelimme miksi niin monet pysähtyvät lähelle ja tähyilevät ylös yhden puunlatvustoon, joten mekin kävimme katsomassa mitä kiinnostavaa siellä oikein oli. No suurikokoinen laiskiainenhan se siellä ylhäällä varjoisassa puunsuojassa kaikessa rauhassaan puunlehtiä söi. Iltapäivällä nousuvesi alkoi kohota. Vesi nousi varsin nopeasti ja jouduimme siirtämään paikkaamme ylemmäksi, ettemme jääneet aaltojen jalkoihin, kuten kävi yhdelle pariskunnalle. He olivat vähän pitempään meressä ja hups aalto tuli ja pyyhkäisi kaikkien heidän tavaroidensa yli. Nyt veden ollessa korkealla huomattavasti suuremmat laineet kaatuivat kohisten rannalle. Veteen mennessä ja pois tullessa sai pitää varansa ettei aalto tarttunut kiinni ja heittänyt hiekalle naamalleen nurin pitkin pituuttaan. Aallon vetäytyessä takaisin mereen oli veden imu voimakas. Nyt meressä olevat korallinkappaleet huljuivat sellaisella vauhdilla, että niihin saattoi jopa loukata itsensä. Lopuksi vesi nousi niin ylös, että makoilimme aivan suoraan rannalla kasvavien puiden lehvistön alla.

Ilma alkoi pilvistyä ja kellokin jo lähenteli kolmea, niinpä päätimme lähteä paluumatkalle. Nyt kuljimme pitkin rantaa lähellä vesirajaa, kulkeminen kostealla hiekalla oli helpompaa eikä ollut niin kauhean hiostavan kuuma kävellä polkuun verrattuna. Vasta nyt huomasimme kuinka paljon rannalla tosiaan oli isoja ja pieniä harmaita liskoja. Rantakadulle tultaessa oli meillä aikaa vielä hetki odotellessa kuljetusta takaisin hotellille. Niinpä käväisimme yhdessä baarissa nauttimassa virvokkeita. Vesi kun oli meitä jo loppunut puolessavälissä matkalla takaisin. Kuljetuksen aikana alkoi satamaan, mutta onneksi hotellimme oli täynnä sateenvarjoja ja pääsimme kastumatta kulkemaan läpi puutarhan huoneellemme. Peseydyimme, lepäsimme ja sade se ulkona vaan yltyi. Nyt vettä taivaalta tuli kaatamalla. Satoi puolituntia kerrallaan ja sitten oli pieni tauko ennen kuin kaatosade taas jatkui.

Illalla otimme taksin ravintola Marlunaan muutaman kilometrin päähän. Paikka oli varsin viehettävä, vielä ei ollut aivan täysin pimeää ja ravintolasta avautui komea maisema merelle yli metsäisten rinteiden. Ravintola oli kuin katettu näköalaparveke, sillä siinä oli vain yksi seinä muuten kaiken ollessa avointa. Metsä alapuolellamme näytti oudolta suurten utulauttojen kohoillessa allamme levittäytyvillä reinteiltä. Täällä ruoka oli erinomaista ja söimme pitkään nautiskellen. Myöhemmin ravintolassa esitettiin elävää musiikkia, jota oli miellyttävä kuunnella trooppista drinkkiä juoden. Palasimme sateessa taksilla takaisin. Edes tämä jo kauan jatkunut kaatosade ei ilmaa ollut viilentänyt vaan päinvastoin tehnyt siitä höyrysaunamaisen. Jälleen pimeällä istuskelin ulkona huoneemme terassilla kuunnellen sateen ropinaa ja metsän ääniä. Edes jatkuva sade ei tuntunut vaikuttavan tähän luonnon yöaikana pitämään konserttiin.