Aamiaiselle ennen kello kuutta ja sen jälkeen veneellä rantoja pitkin hitaasti ajellen matkasimme ympäri Tortugeron kanaaleja ihaillen runsasta kasvillisuutta ja eläimistöä. Oppaamme kertoessa kasveista ja eläimistä. Vaikka oli vasta aamu ja aurinko juuri noussut puiden yläpuolelle ilma jo väreili kuumuutta ja oli hiostava. Matkattaessa näimme monia mölyapinalaumoja nukkumassa puidenlatvustoissa, myös yhden laiskiaisenkin. Eräässä paikassa saimme seurata punaruskeiden hämähäkkiapinoiden taiturimaisia akrobaattitemppuja niiden vaeltaessa puissa ruokaa etsiessä. Ne olivat veikeän näköisiä pitkine raajoineen ja häntineen. Oppaamme näki yhdessä rantapuussa vedenpäällä puolentoista metrinkorkeudella sormenpaksuisen vihreän papukaijakäärmeen, joka on saanut nimensä kirkkaanvihreästä väristään. Palasimme lodgelle ruokailemaan ja lepäilemään puiden varjoon.

Jonkun tunnin lepotauon jälkeen palasimme veneelle suunnaten matkamme kapeille pikkukanaville. Tälläkin kerralla näimme runsaasti jo tuttua eläimistöä sekä paljon uusia lajeja. Onnistuimme näkemään kaksi laiskiaista, jotka kuuluvat alueella tavattaviin eri alalajieihin. Rannoilla oli monin paikoin kaimaaneja, joista monet olivat puolitoista metrisiä. Korkealla puidenlatvoissa näkyi suuria iguanoja, joiden kokoa paikalliset mittasivat kookospähkinöissä. Tämä johtuu siitä, että niiden liha on kuulemme herkullista ja sen valmistuksessa käytetään kookospähkinöitä. Sanotaan, että suuren iguanan valmistamiseen tarvitaan yli kolme kookosta. Tosin nykyään on tälläisistä kulinarisista nautinnoista luovuttu ja iguanat ovat kokonaan rauhoitettuja eläimiä. Alempana puidenoksilla ja maassa näimme lukuisia pieniä vihreitä liskoja, joita kutsutaan Jeesus liskoiksi johtuen niiden taidosta juosta metrien matkoja vedenpäällä. Eräällä pienellä kanavalla pysäytimme rantaan, siellä toinen opas kertoi ryhmänsä nähneen käärmeen kävelyllään metsäpolkua pitkin. Koska käärme ei ollut kovin kaukana lähti hän mukaamme näyttämään meille paikan. Todellakin siellä oli puunrunkoon käpertyneenä pikkurillin paksuinen puolimetriä pitkä kirkkaankeltainen erittäin myrkyllinen käärme. Oppaamme kertoi mitä pienempiä käärmeet ovat, sitä myrkullisempi sen purema on. Hän sanoi kyseisen lajin kasvavan yli metrin mittaiseksi ja lähes ranteen paksuiseksi. Tälläisen käärmeen purema aiheutaa ihmisen kuoleman muutamassa minuutissa. Hetken käärmettä ihailtuamme palasimme samaa polkua takaisin veneelle ja aloitimme paluumatkan lodgelle.

Perillä nautimme päivällistä, lepäilimme ja kävimme lodgen puutarhassa. vierailimme myös yhdessä nurkkauksessa, jota kutsuttaan perhospuutarhaksi. Sinne on istutettu kukkivia kasveja, joiden mettäsuuret värikkäät perhoset käyvät juomassa. Myöhemmin teimme vielä matkan veneellä läheiseen Tortugeron kylään. Pieni sadekuuro yllätti meidät ollessamme veneessä. Siitä tosin ei ollut haitta, koska veneestä löytyi sateen varalle jokaiselle sadeviitta. Pieni sadekuuro, vaikka rankka olikin ei mitenkään vaikuttanut ilmaan raikastavasti. Itse asiassa se vain lisäsi ilmankosteutta ja näin teki olon hikisemmäksi. Matkamme kulki luonnon suojelu aseman kautta, missä meille näytettiin video merikilpikonnien suojelutyöstä. Täällä tavataan yhteensä yhdeksää eri kilpikonnalajia, joista neljä on merikilpikonnia ja loput viisi makeanveden kilpikonnia. Aivan lähituntumassa sijaitsee ainoa koko karibian meren rannikolla oleva vuoren kohouma, joka muodoltaan näyttää kilpikonnankuorelta. Tutkijat uskovat, että yksi syy miksi juuri tämä paikka vetää kilpikonnia puoleensa saattaa olla se, että tämä on ainut kauas merelle erottuva maamerkki koko tällä rannikolla. Täällä syntyvät kilpikonnien poikaset suuntaavat matkansa ympäri karibian merta, meksikon lahtea sekä pohjoiseen kuin myöskin eteläänkin pitkin amerikan rannikkoa. On helppo uskoa tämän alueen olevan tärkeä kilpikonnien pesimisalue, sillä joka puolella vedessä ja rannoilla on valkoisia ja mustia golfpallon näköisiä ja kokoisia kilpikonnien kuoriutumattomia munia. Jaguaarien tiedetään ajoittain käyvän näillä rannoilla saalistamassa kilpikonnia. Viime vuonnakin eräs jaguaari oli kertoman mukaan syönyt yli 80 kilpikonnaa.

Tortugeron kylä yhteisössä asuu 1500 ihmistä, koko asutus sijaitsee yhden lyhyen kävelypolun varressa. Kylässä on kauppoja ja koulu. Täältä löytyy myös pieni kirkko, muuta ei pastoria joten paikka on suljettuna. Kylän sairaalassa lääkäri vierailee kerran viikossa. Meillä oli aikaa reilu tunti kulkea ja katsella ympäri. Aikaa riitti oikein hyvin jäi jopa ylikin.

Loppupäivän kulutimme lodgen uima-altaalla ja baarissa istuen välillä käyden illallista syömässä. Vielä ennen pimeän saapumista olimme ihailemassa karibian meren rantaa sitä pitkin kävellen. Koko pimeän ajan rannalla ei saa kulkea, jotta kilpikonnat voivat rauhassa ja häiriintymättä hoitaa pesimispuuhiaan. Pimeän tultua luonnon konsertti täytti ilman, myös "television viritysääni kuuluin".