Aikaisin suihkuun ja aamiaisele. Valitsimme samanlaisen aammiaisen, kuin ensimmäisenä aamunamme täällä hotellilla. Oli suorastaa aivan pakko ottaa hedelmälautanen, sillä meillä kotona suomessahan ei tälläisiä hedelmiä saa. Ne kun ovat aina raakoja tai muuten vain pahanmakuisia, raakoina poimittuja jotka ovat kypsyneet vasta matkalla. Palasimme huoneeseemme ja pakkasimme tavaramme, veimme ne receptioniin odottamaan lähtöä ja otimme taksin keskustaan. Tänään vaeltelimme ympäriinsä tehden ostoksia kotiin tuomisiksi. Costa Ricassa tehdään paljon upeita ja todella hienoja puukoristeita ja käyttöesineitä. Monen moisista matkamuistoista on täällä lukuisisa kaupoissa suorastaa runsaudenpulaa. Joutuu oikein miettimää mitä ostaa, kaikkea kun ei kuitenkaan pysty mukanaan kuljettamaan. Välillä poikkesimme juomassa sekä syömässä. Useimmat kahvilat ja monet ravintolat täällä pääkaupungissa ovat savuttomia. Tämän lisäksi veikkaanpa, että saa käydä monissa ravintoloissa ja kahviloissa, ennen kuin löytyy sellainen joka myy alkoholijuomia. Normaalisti vain mehuja, limuja, teetä, kaakaota ja kahvia on tarjolla. Eräässä kaupasta joka jollain tavalla mielestäni muistutti etolaa ostimme Costa Ricassa valmistetun sateenvarjon. Todella tyylikäs ja hieno, lisäksi hyvin tehty. Sateenvarjossa oli jopa yksityiskohtainen käyttöohje kuinka, se tulee avata ja sulkea. Eikä hintakaan ollut järin suuri tasan kolme euroa. Sateenvarjo oli merkiltään oikein sopivasti Pura Vida. Näimme myös farkkukaupan, heillä sattui olemaan alennusmyynti ja Carmen osti itselleen oikei hienot muoti farkut. Niiden hinta oli alennettu puoleen ja nyt ne maksoivat 10 euroa. Saman laisia ei taitaisi viitsiä meiltä koti suomesta ostaa, maksaisivat monta kertaa enemmän. Vaikka tässä olenkin kertonut halvoista hinnoista, niin on hyvä muistaa, että koko latina laisessa amerikassa hinta haitari on todella laaja. Monien asioiden maksaessa täällä enemmän, kuin meillä kotona suomessa.

Kello kolme palasimme hotellillemme, vielä oli hetki aikaa. Siispä ravintolan terassille juomaan vielä yhdet alkoholittomat niin ihanan makuiset tuoremehu drinkit. Sitten olikin aika sanoa San Joselle hyvästit. Kuljettajamme tuli ja taas saimme privaattikyydin pikkubussilla. Lentokentällä piti maksaa 17 us dollaria henkeä kohti maasta poistumis veroa ja täyttää maasta poistumis kaavake. Lentoasemalla sai olla joka paikassa näyttämässä lentolippuja ja passeja. Jo ennen lipputiskiä useimmat, samoin kuin mekin saivat availla kassejaan joita innokkaat virkailijat kaivelivat. Kentällä oli muutamia kohtuullisen hyvin varustettuja verovapaita myymälöitä, tosin verovapaus oli korvattu korotetuilla hinnoilla. No olipahan kaikki tarpeellinen jo tullutkin hankittu aikaisemmin muualta. Yhdessä kaupassa tarjosivat ilmaiseksi kahvia mainos mielessä. Koneen lähtöön oli yli kaksi tuntia minä aikana ehti käydä useampaan kertaan kaikki kaupat läpi. Samoin kuin ehti tutustua lentoaseman wc-palveluihin, jotka olivat moitteettomat siisteydessään.

Viimein kuulutus ja siirrymme koneeseen matkalla vielä passien tarkastusta ja laukkujen pengontaa. Yö on jo saapunut ja kaupungin valot näkyvät hyvin tähti kirkkalta taivallta koneemme noustessa. Pian alla olevat valot alkavat harvenemaan. Pitkä paluumatkamme on alkanut. Teemme välilaskun Miamissa, jossa saamme aivan yhtä vieraanvaraisen vastaanoton kuin oli Orlandossa välilaskunaikana tullessamme. Eipä voi amerikkalaisia palvelutasosta juuri kiitellä. Tosin varmasti oman osansa kaikelle tälle toiminnalle aikaan saa jenkkien aloittamat sotatoimet tuolla Saddamin maassa. Amsterdamissa meillä on pitkä vaihto ja ehdimme kaikessa rauhassa katselemaan kauppoja ja niiden runsasta valikoimaa tehden vielä niitä perinteisiä lentokenttä ostoksia. Ja sitten lopulta muistorikkaan, hyvin sujuneen ja onnistuneen loma matkan päätteeksi olemme takaisin kotona. Ja eikös vain, hetihän se kurkku kipeäksi tuli ja nuhankin vielä sai.