Näimme lauman apinoita ollessamme aamukävelyllä kello 6. Aamiaisen jälkeen menimme veneellä Napo jokea ylös noin 40-minuuttia ja käännyimme pienelle sivujoelle, jolta tulimme isolle järvelle, järvellä kalastimme piraijoja. Saaliiksi sain kolme isoa ja yhden pienemmän piraijan, lisäksi saimme myös kissakaloja ja sardiineja. Syöttonä käytimme raakoja lihanpaloja. Enimmäkseen piraijat veivät syötit ja jäljelle jäivät vain tyhjät koukkut. Kun piraijaa irroitti koukusta sai olla varsin varovainen, etteivät ne purreet sormesta palaa irti. Niiden hampaat kun ovat todella terävät.

Palasimme lodgelle päivälliselle ja lepäilimme riippumatoissa. Iltapäivällä lähdimme udestaan pitkänmatkaa Napoa pitkin ylävirtaan. Jätimme veneen rantaan kiinni ja kävelimme puolituntia metsässä ja saavuimme todella maalauksellisen kauniille mustavesi järvelle. Meloimme veneellä ympäri järveä ja näimme jättiläis lumpeita, apinoita, kuningaskalastajia, hoachin lintuja (samanlaisia kuin dinosaurusten aikaisista fossiileista löytneitä), sekä monia muita lintuja.

Kävellessämme takaisin Napo joelle näimme parta apinoita ja lehdenleikkaja muurahaisia, jotka vihreänä lehtivirtana vaelsivat pitkin ruskeaa metsän pohjaa. Joella vierailimme paikallisen väen talossa, missä saimme maistiaisiksi tuoretta sokeriruokoa, mikä on mehukasta ja makeaa. Joella ilta alkoi pimetä ja näimme upean auringon laskun.

Kun oli aivan pimeää aloimme etsiä kaimaaneja taskulampunvalossa rantaapitkin veneellä hiljaa ajaen. Niitä näkyikin joenpenkalla vesirajassa silmät punaisina valossa pimeydenkeskellä kiiluen. Oppaamme näki lopulta yhden pienen ja pysäytimme veneen. Opas hyppäsi rannalle ja otti kaimaanin käteensä ja esitteli sitä meille.

Oli aivan säkkipimeää ja näkyi ainoastaan kaukaisia taskulampun välähdyksiä sekä tulia rannoilla. Kuitenkin vaikka olimme kaukana yli kymmenen kilometrin päässä 2-kilometriä leveällä joella löysivät kuskimme ja oppaamme pienen 50-metriä leveän lodgelle johtavan sivu-uoman ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Veden kuluttaessa rantoja ja joen muuttaessaan uomaansa kaatuvat puut jokeen ja lopulta irtoavat veden mukaan. Itseäni kyllä välillä vähän pelotti, kun ajoimme veneellä täyttä vauhtia joella, jossa veden mukana kulkee paljon suuria puita. Varsinkin kun itse ei osannut sanoa edes oltiinko matkalla ylä- vai alavirtaan. Niin saavuimme täydellisessä pimeydessä lodgelle. Söimme illallisen ja istuimme baarissa.