Tapiiri oli taas aamu kävelyllä ympäri lodgea. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa pikavenneellä alas Amatzon jokea, miltä käännyimme Napo joelle ja ajoimme Napoa yli tunnin ylävirtaan. Tämänkin joen leveys on noin 2km. Olimme Iquitosista 160km, kun käännyimme pienelle 50-metriä leveälle sivujoelle. Ja saavuimme Napo lodgelle. Paikkaan joka on erittäin kaunis. Lodgen alueella asuu maailman kookkaimpiin rottaeläimiin kuuluva eläin capibara, se pitää kummaa ääntä, aivan kuin kissa kehräisi.

Päivällisen ja riippumatoissa lepäämisen jälkeen kävelimme Aceerin riippusilloille. Riippusilloilta avautuu uskomattoman upeita näkymiä metsän yli. Riippusillat on ripustettu 12-suurimman alueella olevan puunlatvaan. Siten, että ensin kiivetään puutakiertäen portaitapitkin tasanteelle, miltä sillat alkavat. Siltojen välillä puissa on aina tasanne mihin kerrallaan mahtuu 5-henkeä. Toinen toisensa jälkeen sillat nousevat korkeammalle kunnes lopulta kaikkein korkeimmalla oleva tasanne on 36-metriä maanpinnan yläpuolella. Välillä korkeus suorastaan pelotti, sillä sillat kulkivat paikoitellen korkealla pienempien puiden latvojen yllä. Sillolta ei näkynyt maahan asti, kuin vain harvoista paikoista, sillä puusto ja tiheä kasvillisuus estivät näkemisen alas maahan asti. Pisimmät sillat olivat varmaan lähes satametrisiä. Puiden latvoissa kasvoi paljon erillaisia hedelmiä ja epilyyppejä, sekä eli pieniä liskoja, oravia ja lintuja.

Lähestyvä ukkonen keskeytti meiltä maisemien ihailun ja niin palasimme sateessa takaisin. Illan vietimme samoin kuin aikaisempinakin öinä lodgella.